RHD - Rabbit Hemorrhagic Disease
Kuva: Anny Haukipuro
RHD on kalikiviruksen aiheuttama herkästi leviävä kanien (Oryctolagus cuniculus) verenvuotokuumetauti. RHD on nopeasti etenevä tauti, joka aiheuttaa erityisesti maksan, mutta myös muiden sisäelinten vaurioitumisen. RHD aiheuttaa korkeaa sairastuvuutta ja korkeaa kuolleisuutta kaneissa. Virus ei tartu ihmisiin tai muihin kotieläimiin. Viruksesta tunnetaan kaksi tyyppiä, klassinen RHD-virus ja uudempi RHD2-virus.
Maailmalla ensimmäiset tapaukset todettiin 1980-luvulla Kiinassa ja tauti havaittiin samalla vuosikymmenellä myös Euroopassa, sekä tarhatuissa että villeissä kaneissa. RHD2 todettiin ensimmäisen kerran Ranskassa 2010, ja se on levinnyt nopeasti moniin Euroopan maihin. Myös Ruotsissa on todettu laajoja epidemioita, ja siellä esiintyy molempia virustyyppejä. Suomessa RHD todettiin ensimmäisen kerran Helsingissä kuolleista citykaneista ja yhdellä lemmikkikanilla keväällä 2016. Sen jälkeen on varmistunut myös yksi tapaus Oulussa 2017 ja tammikuussa 2019 Etelä-Pohjanmaalla useamman kanin kuolemaan johtanut epidemia kanilassa Pohjanmaalla. Tämän jälkeen lemmikkikaneja on menehtynyt virukseen maaliskuussa 2019 Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa sekä huhtikuussa 2019 Keski-Pohjamaalla. Ruokaviraston varmistamista RHD-tapauksista löytyy taulukko täältä. Toukokuussa eläinlääkäri Johanna Raulio tiedotti sivuillaan pääkaupunkiseudulla virukseen menehtyneestä sisällä asuneesta lemmikkikanista.
Maailmalla ensimmäiset tapaukset todettiin 1980-luvulla Kiinassa ja tauti havaittiin samalla vuosikymmenellä myös Euroopassa, sekä tarhatuissa että villeissä kaneissa. RHD2 todettiin ensimmäisen kerran Ranskassa 2010, ja se on levinnyt nopeasti moniin Euroopan maihin. Myös Ruotsissa on todettu laajoja epidemioita, ja siellä esiintyy molempia virustyyppejä. Suomessa RHD todettiin ensimmäisen kerran Helsingissä kuolleista citykaneista ja yhdellä lemmikkikanilla keväällä 2016. Sen jälkeen on varmistunut myös yksi tapaus Oulussa 2017 ja tammikuussa 2019 Etelä-Pohjanmaalla useamman kanin kuolemaan johtanut epidemia kanilassa Pohjanmaalla. Tämän jälkeen lemmikkikaneja on menehtynyt virukseen maaliskuussa 2019 Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa sekä huhtikuussa 2019 Keski-Pohjamaalla. Ruokaviraston varmistamista RHD-tapauksista löytyy taulukko täältä. Toukokuussa eläinlääkäri Johanna Raulio tiedotti sivuillaan pääkaupunkiseudulla virukseen menehtyneestä sisällä asuneesta lemmikkikanista.
Oireet
RHD aiheuttaa oireita erityisesti aikuisissa kaneissa, kun taas poikaset noin 4–6 viikon ikään asti eivät sairastu. RHD2 sen sijaan voi aiheuttaa oireita myös vasta 15–20 päivää vanhoissa poikasissa. RHD2:ssa itämisaika on 3-9 vuorokautta. Virus lisääntyy useissa elimissä, kuten maksa, keuhkot ja perna aiheuttaen verenvuotoa. Infektio voi ilmentyä kolmella tavalla:
Perakuutti: Kani syö ja käyttäytyy normaalisti, mutta löytyy parin tunnin kuluttua kuolleena. Tämä on taudin yleisin ilmentymä.
Akuutti: Kani on vaisu, sillä on kuumetta > 40 ° C ja hengitys on tiheämpää. Kanilla voi olla näkyvää verenvuotoa ja vaahtoavaa eritettä nenästä. Nämä kanit kuolevat yleensä kahdentoista tunnin kuluessa. Kanilla voi esiintyä aivoinfarkteja ja joskus kouristuksia tai muita neurologisia oireita juurfyi ennen kuolemaa. Joskus harvoin kani voi toipua akuutista vaiheesta, mutta kuolla myöhemmin tai saada pysyvän maksavaurion.
Subakuutti: Kanilla on lieviä ja vähäisiä oireita, joista se toipuu ja tulee vastustuskykyiseksi virukselle. Tämä ilmentymä on vaikea diagnosoida varmuudella, sillä varma diagnoosi viruksesta saadaan vain avaamalla kuollut kani.
Akuutti: Kani on vaisu, sillä on kuumetta > 40 ° C ja hengitys on tiheämpää. Kanilla voi olla näkyvää verenvuotoa ja vaahtoavaa eritettä nenästä. Nämä kanit kuolevat yleensä kahdentoista tunnin kuluessa. Kanilla voi esiintyä aivoinfarkteja ja joskus kouristuksia tai muita neurologisia oireita juurfyi ennen kuolemaa. Joskus harvoin kani voi toipua akuutista vaiheesta, mutta kuolla myöhemmin tai saada pysyvän maksavaurion.
Subakuutti: Kanilla on lieviä ja vähäisiä oireita, joista se toipuu ja tulee vastustuskykyiseksi virukselle. Tämä ilmentymä on vaikea diagnosoida varmuudella, sillä varma diagnoosi viruksesta saadaan vain avaamalla kuollut kani.
Populaatiossa, jossa virusta ei aiemmin ole esiintynyt, suuri osa kaneista voi kuolla. Kuolleesta kanista ei voi ulkoisten merkkien perusteella varmistaa RHD-tartuntaa, vaan taudin määritys vaatii ruumiinavauksen. Tauti aiheuttaa kaneissa tyypilliset patologiset muutokset, joista maksan kuolioituminen on huomattavin muutos.
Taudin leviäminen
Virus leviää kanista toiseen suorassa kosketuksessa eritteiden kautta ja myös epäsuorasti esimerkiksi ruuan ja veden välityksellä, saastuneiden kuivikkeiden, astioiden, häkkien, vaatteiden, kenkien, lemmikkien tassujen tai jopa hyönteisten ja lintujen mukana. Virusta erittyy kaikkiin kanin eritteisiin: virtsaan, papanoihin, sylkeen ja vereen. Myös kaneja syövät petoeläimet voivat levittää virusta.
RHD-virus voi säilyä ympäristössä useita viikkoja. Sen on todettu elävän jopa 3 kuukautta luonnossa mätänevässä ruhossa, mutta maaperässä alle kuukauden. Jos maaperä on alttiina auringolle, virus selviää alle 10 päivää. Auringon ultraviolettivalo tappaa useimmat organismit. Virus kestää 50 asteen lämpöä jopa tunnin eikä tuhoudu jäädyttämällä.
Lemmikkikanit ovat samaa lajia kuin villikanit, joten ne ovat myös sairastumisvaarassa epidemian ollessa käynnissä. Metsäjäniksien ja rusakon (Lepus timidus ja L. europaeus) ei ole todettu sairastuvan klassiseen RHD-virukseen, mutta uusi RHD2 tyyppi voi tarttua myös rusakoille. (Ruokaviraston tiedote viruksen tarttumisesta rusakkoon.)
RHD-virus voi säilyä ympäristössä useita viikkoja. Sen on todettu elävän jopa 3 kuukautta luonnossa mätänevässä ruhossa, mutta maaperässä alle kuukauden. Jos maaperä on alttiina auringolle, virus selviää alle 10 päivää. Auringon ultraviolettivalo tappaa useimmat organismit. Virus kestää 50 asteen lämpöä jopa tunnin eikä tuhoudu jäädyttämällä.
Lemmikkikanit ovat samaa lajia kuin villikanit, joten ne ovat myös sairastumisvaarassa epidemian ollessa käynnissä. Metsäjäniksien ja rusakon (Lepus timidus ja L. europaeus) ei ole todettu sairastuvan klassiseen RHD-virukseen, mutta uusi RHD2 tyyppi voi tarttua myös rusakoille. (Ruokaviraston tiedote viruksen tarttumisesta rusakkoon.)
Taudilta suojautuminen
Paras tapa suojautua virukselta on rokotus. Rokotuskaan ei kuitenkaan ole sataprosenttisen varma ratkaisu. Lemmikkikanien ulkoiluttamista ja ruokkimista luonnosta haetulla ravinnolla on syytä välttää epidemian aikana villikanien esiintymisalueilla kuten myös huolehtia siitä, että virus ei tule lemmikin ulottuville esimerkiksi kenkien tai ulkoilevien lemmikkien tassujen mukana.
Mikäli ilmenee tai on epäilys tartunnasta, on syytä ryhtyä toimenpiteisiin:
kaikki materiaalit, häkit, kulhot, työkalut ja vastaavat on ensin puhdistettava huolellisesti pesuaineella, kunnes kaikki näkyvät lika on kadonnut ja sen jälkeen ne desinfioidaan desinfiointiaineella (Virkon S, kaksiprosenttisella liuoksella).
Lika (esim. uloste) estää desinfiointiaineen vaikutusta ja puhdistus pesuaineella on siksi erittäin tärkeää. Pesun jälkeen levitetään desinfiointiaine pinnoille ja annetaan vaikuttaa valmistajan suosituksen mukaisesti. Siivotessa käytetään käsineitä, jotka hävitetään myöhemmin. Tekstiilit on pestävä vähintään +60 asteen pesussa. Sairas kani on eristettävä muista. Neljän kuukauden karanteeni viimeisestä kuolemantapauksesta on suositeltavaa. Uusien kanien kohdalla suositellaan aina 3-4 viikon karanteenia ennen sen päästämistä muiden kanien joukkoon.
kaikki materiaalit, häkit, kulhot, työkalut ja vastaavat on ensin puhdistettava huolellisesti pesuaineella, kunnes kaikki näkyvät lika on kadonnut ja sen jälkeen ne desinfioidaan desinfiointiaineella (Virkon S, kaksiprosenttisella liuoksella).
Lika (esim. uloste) estää desinfiointiaineen vaikutusta ja puhdistus pesuaineella on siksi erittäin tärkeää. Pesun jälkeen levitetään desinfiointiaine pinnoille ja annetaan vaikuttaa valmistajan suosituksen mukaisesti. Siivotessa käytetään käsineitä, jotka hävitetään myöhemmin. Tekstiilit on pestävä vähintään +60 asteen pesussa. Sairas kani on eristettävä muista. Neljän kuukauden karanteeni viimeisestä kuolemantapauksesta on suositeltavaa. Uusien kanien kohdalla suositellaan aina 3-4 viikon karanteenia ennen sen päästämistä muiden kanien joukkoon.
|
Lue täältä Suomen Lemmikkikanit ry:n linjaus kanien rokottamisesta ja karanteenista koskien lemmikkikaninäyttelyihin osallistuvia kaneja.
|
© Suomen Lemmikkikanit, ellei toisin mainita.
