KANIN HOITO
Oman kanin valinta
© Tanja Hunnakko
Ennen kanin hankintaa kannattaa pohtia sopiiko kani sinulle lemmikiksi, pystytkö tarjoamaan kanille riittävät tilas ja lajin tarpeet täyttävät olosuhteet sekä sitoutumaan kanin hoitoon koko kanin eliniän ajaksi. Mikäli päädyt hankkimaan kanin lemmikiksi, on hyvä miettiä millainen kani olisi juuri sinulle sopiva. Kaneja on kymmeniä eri rotuja ja jokainen rotu on kokonsa, ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta hieman erilainen. Pienimmät kanirodut painavat alle kilon, suurimmat jopa yli 7 kiloa.
- Kaikki rodut eivät ole lemmikkiominaisuuksiltaan sopivia lasten kaneiksi. Monesti luullaan, että pienet kanit ovat sopivimpia lapsille, mutta todellisuudessa kaikki pienet rodut eivät ole hyviä lemmikkikaneja ja mainioita lemmikkejä saa myös monesta isommasta rodusta.
- Pitkäkarvaiset kanit tarvitsevat säännöllistä turkin hoitoa pysyäkseen hyvässä kunnossa.
- Iso kani tarvitsee enemmän tilaa ja ruokaa kuin pienemmät kanit. Parhaiten kani viihtyy ilman häkkiä, jolloin sen oleskelualueen voi rajata esimerkiksi kompostikehikkoelementeillä.
- Vain puhdasrotuisen kanin voi viedä ulkomuotonäyttelyyn, lemmikkinäyttelyyn (pet-luokka) hyväksytään jokainen kani.
- Jos haluat kaksi kania samaan tilaan, paras yhdistelmä on leikattu uros ja naaras. Kaksi naarasta tulee yleensä myös toimeen keskenään. Kahta urosta ei suositella laitettavan yhteen, sillä ne voivat vahingoittaa toisiaan vakavasti.
- Pienet rodut elävät yleensä keskimäärin kauemmin kuin isot rodut.
- Urokset ovat yleensä hieman leppoisampia luonteeltaan kuin naaraat.
Kanin tarvikkeet
© Laura Immonen
Häkki tai aitaus:
- Kani tarvitsee ensinnäkin häkin tai muun ”oman paikan” tukikohdakseen ja turvapaikakseen. Pieni häkki on varmasti sopivan kokoinen poikasen muuttaessa sinne, mutta poikanen kasvaa pian isommaksi ja tarvitsee enemmän liikkumatilaa. Yleisesti suositellaan vähintään 120 cm pitkää häkkiä. Häkin tulisi olla myös niin korkea, että kani pystyy seisomaan siellä vaivattomasti. Kani tarvitsee kuitenkin paljon enemmän liikkumatilaa kuin häkki ja siksi häkin tulisi olla sille vain tukikohta, missä se voi vaikkapa viettää yönsä ja yksinolohetkensä turvallisesti. Muutoin mitä enemmän kani saa olla vapaana, sitä parempi. Kanin oman alueen voi rajata vaikkapa kompostikehikoista tai koirien pentuaitauksesta tehdyllä aitauksella.
- Kanin saatavilla on aina oltava puhdasta vettä. Vesi pysyy parhaiten puhtaana juomapullossa.
Juomapulloja on erikokoisia, mutta kanille kannattaa hankkia vähintään 0,5 litran pullo. Monet kanit juovat mieluummin vesikupista, jonka vuoksi voi olla hyvä pitää kanilla tarjolla kumpaakin vaihtoehtoa. Ruoka- ja juomakupin pitäisi olla sellainen, että kani ei helposti pysty sitä kaatamaan, ja halkaisijaltaan niin suuri, että kani mahtuu syömään/juomaan sieltä vaivattomasti.
Kanin pellettiannoksen voi myös tarjoilla esimerkiksi aktivointipallosta tai heinäkasaan ripoteltuna, jolloin kanin täytyy tehdä hieman töitä ruokansa eteen.
- Luonnossa kani asuisi kolossa, ja siksi kanilla pitää olla saatavilla myös jonkinlainen pesämökki, johon kani voi mennä piiloon. Lisäksi mökin katto on mukava
paikka tähystellä ympäristöä, ja kanit viihtyvät siellä hyvin. Lain mukaan kanilla pitää olla jokin piiloutumismahdollisuus.
- Kanit eivät viihdy liukkailla alustoilla. Kanin asuintilan pohjalle täytyy valita asuinpaikasta riippuen pohjamateriaali, joka on helppo pitää puhtaana ja
joka estää kania liukastumasta. Sisällä asuvilla kaneilla yleisin vaihtoehto on matto. Maton materiaaliksi kannattaa valita sellainen, joka materiaali ei kuluta
tassunpohjia. Ulkorakennuksessa asuvilla kaneilla käytetään esimerkiksi, kuiviketurvetta, olkirouhetta tai hamppukuiviketta.
- Kaupoissa myydään vessalaatikoita, mutta tarkoitukseen käy toki muukin sopivan kokoinen astia. Niin sanottu kulmavessa on varsinkin pienessä häkissä
käytännöllinen, sillä se vie vähemmän tilaa. Laatikon pohjalla käytettäviä vessakuivikkeita on monenlaisia. Vaihtoehtoina ovat muun muassa puru, kuiviketurve, olkipelletti ja paperipelletti.
- Karvanvaihdon aikaan kaikkien kanien turkkia kannattaa harjata joko perinteisellä harjalla tai pohjavillakarstalla, joka toimii todella tehokkaasti kaneilla. Pitkäkarvainen kani tarvitsee kampausta säännöllisesti.
- Kanin kynnet pitää leikata säännöllisesti, kuukauden parin välein. Tätä varten on hyvä hankkia sopivat kynsisakset. Kissojen/koirien kynsisakset käyvät
mainiosti.
- Mikäli aiot kuljettaa kania muulloinkin kuin kasvattajalta kotiisi, kannattaa hankkia kuljetusboksi (esimerkiksi kissalle tarkoitettu). Muutoin pahvilaatikko ajaa saman asian, kunhan se on varustettu ilma-aukoilla. Jos haluat ulkoiluttaa kaniasi, kannattaa hankkia myös kanille hyvin istuvat valjaat ja talutushihna.
Älä koskaan käytä kanilla kaulapantaa!
Kanin perushoito
© Lotta Tuominen
Kanit ovat melko helppohoitoisia lemmikkejä, sillä ne ovat luonnostaan siistejä eläimiä. Kania ei tule pestä ellei se ole esim. ripulin tahrima, eikä normaalia lyhyttä turkkia tarvitse välttämättä harjata kuin karvanvaihdon aikaan. Suurin yksittäinen toimenpide on häkin siivous ja sekin helpottuu jos kani osaa käyttää vessalaatikkoa.
Päivittäin:
Kaneja tulisi käsitellä mahdollisimman rauhallisesti ja varmoin ottein. Kovat äänet ja äkilliset liikkeet voivat säikäyttää kanin, vaikka kani yleensä tottuukin kodin normaaleihin ääniin. Kani nostetaan laittamalla toinen käsi sen etujalkojen väliin ja toinen takapuolen alle. Varsinkin pienille lapsille tulisi muistuttaa, että kania ei saa koskaan nostaa korvista tai jaloista, sillä se voi vahingoittaa kania.
Päivittäin:
- Ruoki kani ja vaihda juomavesi. Pese tarvittaessa ruokakuppi ja juomapullo.
- Siivoa mahdolliset tuoreruoantähteet.
- Siivoa vessalaatikko.
- Tarkista kanin yleisvointi:
- Onko kani syönyt ja juonut?
- Onko kani pissannut ja papanoinut, ja ovatko papanat normaalin näköisiä?
- Onko kani pirteä ja puuhakas?
- Vuotavatko silmät tai nenä?
- Onko kanin alapää puhdas eikä kani ole sotkenut itseään virtsalla tai ulosteella?
- Varmista, ettei turkissa ole loisia eikä pitkäkarvaisen kanin turkissa ole takkuja tai
esimerkiksi heinänkorsia kietoutuneena turkkiin. - Päästä kani jaloittelemaan.
- Helli ja paijaa niin paljon, kuin pupu kestää.
- Tarkista kanin hampaat ja purenta. Hampaiden kuuluu olla tasaisesti kuluneet niin, että yläetuhampaat tulevat hieman alaetuhampaiden eteen.
- Tarkista kanin korvat, turkki ja ihon kunto mahdollisen hilseen tai ulkoloisten varalta
- Siivoa kanin käyttämät tilat.
- Leikkaa kanin kynnet. Kynnen sisällä on verisuoni, johon osuminen tuottaa kanille kipua. Vaaleasta kynnestä suoni näkyy yleensä hyvin, tummasta kynnestä sen näkee esim. taskulampun avulla. Kanilla on neljä kynttä takatassuissa ja viisi etutassuissa.
- Punnitse kani, jotta huomaat nopeammin kanin yleiskunnossa mahdollisesti tapahtuvat muutokset.
Kaneja tulisi käsitellä mahdollisimman rauhallisesti ja varmoin ottein. Kovat äänet ja äkilliset liikkeet voivat säikäyttää kanin, vaikka kani yleensä tottuukin kodin normaaleihin ääniin. Kani nostetaan laittamalla toinen käsi sen etujalkojen väliin ja toinen takapuolen alle. Varsinkin pienille lapsille tulisi muistuttaa, että kania ei saa koskaan nostaa korvista tai jaloista, sillä se voi vahingoittaa kania.
Kanin ruokinta
Kanin tärkein ruoka on hyvälaatuinen kuiva heinä, joka tuoksuu hyvältä eikä pölyä. Kanin suolisto vaatii toimiakseen pitkiä kuituja, joita se saa heinästä. Kortinen heinä myös kuluttaa kanin 2-4 mm viikossa kasvavia hampaita. Heinää ja raikasta vettä on oltava kanin saatavilla aina. Lisäksi kanille voi antaa täydennysruokana täysrehupellettiä (tai viljaa, joista kaura on paras vaihtoehto) ja tuoreruokaa. Rasvaisia siemensekoituksia tai muille eläimille tarkoitettuja pellettejä ei suositella annettavaksi kanille.
Pihalta löytyy paljon kanille sopivaa syötävää esim. apilat, virnat, voikukka, nokkonen (kuivattuna), siankärsämö, mailaset, kaunokit ja maitohorsma. Herkkua ovat myös tuoreet puun lehtioksat (esim. haapa, pihlaja ja paju) sekä vadelmapensaan lehdet, mustikan- ja puolukanvarvut. Monia pihan kasveja ja oksia voi kuivata kanille talven varalle. HUOM! Kanilla tulee olla voimassa oleva rokotus RHD-verenvuototautia ja myksomatoosia vastaan, mikäli kanille tarjotaan ulkoa kerättyjä tuoreruokia.
Jos kani ei ole tottunut tuoreisiin pihaherkkuihin, on se totutettava niihin vähitellen pienin annoksin. Liika tuore voi sekoittaa kanin vatsan, varsinkin jos se on vielä poikanen. Pihalta löytyy myös monia myrkyllisiä kasveja, esim. kielot, liljat, saniaiset, unikot, lupiinit ja leinikit, joita on syytä välttää. Pahanmakuiset kasvit kani osaa useimmiten jättää syömättä, mutta suositeltavaa on silti kerätä kanille vain kasveja, jotka itse tunnistat myrkyttömiksi.
Kasvimaalta ja kaupan hyllystä löytyy paljon tuoreruoka vaihtoehtoja kanin ruokakupin täytteeksi. Terveellisimpiä ja kanin ruuansulatuksen kannalta parhaimpia vaihtoehtoja ovat yrtit kuten persilja, basilika, sitruunamelissa ja tilli sekä tummanvihreät kasvikset kuten lehtikaali, parsakaali ja roomansalaatti. Porkkanan naatit ovat kanille terveellisempää ravintoa kuin itse porkkana, joka sopii sokeripitoisuutensa vuoksi paremmin satunnaiseksi herkuksi. Muita pienissä määrin tarjottavia herkkuja ovat palsternakka, lanttu, nauris, omena, päärynä, banaani sekä marjat. Kasvikset, juurikkaat ja hedelmät on hyvä pestä ennen niiden antamista kanille.
Kiellettyjen listalla ovat mm. sipulit, sitrushedelmät, avokado ja raparperi. Erilaisia kaaleja voi syöttää kanille pieniä määriä, mutta suurempina annoksina ne voivat aiheuttaa kanille vatsavaivoja. Monet hedelmät sisältävät paljon sokeria tai tärkkelystä, joten niitäkin kannattaa
pitää lähinnä satunnaisina herkkuina. Tällaisia harvoin ja pienissä määrin tarjottavia herkkuja ovat porkkana, palsternakka, lanttu, nauris, omena, päärynä, banaani sekä marjat.
Kanit ovat persoja ruoalle ja varsinkin herkuille, jonka vuoksi pellettejä ja tuoreruokaa on hyvä säännöstellä, etteivät ne korvaisi heinää. Poikaselle ja nuorelle kasvavalle kanille pellettiä voi annostella reilummin, mutta aikuiselle kanille koosta riippuen vain parista ruokalusikallisesta muutamaan desilitraan päivässä. Veden tarve on noin 0,5dl / kanin painokilo / vuorokausi. Lämpötila ja kanin aktiivisuus vaikuttavat toki myös vedenkulutukseen.
Pihalta löytyy paljon kanille sopivaa syötävää esim. apilat, virnat, voikukka, nokkonen (kuivattuna), siankärsämö, mailaset, kaunokit ja maitohorsma. Herkkua ovat myös tuoreet puun lehtioksat (esim. haapa, pihlaja ja paju) sekä vadelmapensaan lehdet, mustikan- ja puolukanvarvut. Monia pihan kasveja ja oksia voi kuivata kanille talven varalle. HUOM! Kanilla tulee olla voimassa oleva rokotus RHD-verenvuototautia ja myksomatoosia vastaan, mikäli kanille tarjotaan ulkoa kerättyjä tuoreruokia.
Jos kani ei ole tottunut tuoreisiin pihaherkkuihin, on se totutettava niihin vähitellen pienin annoksin. Liika tuore voi sekoittaa kanin vatsan, varsinkin jos se on vielä poikanen. Pihalta löytyy myös monia myrkyllisiä kasveja, esim. kielot, liljat, saniaiset, unikot, lupiinit ja leinikit, joita on syytä välttää. Pahanmakuiset kasvit kani osaa useimmiten jättää syömättä, mutta suositeltavaa on silti kerätä kanille vain kasveja, jotka itse tunnistat myrkyttömiksi.
Kasvimaalta ja kaupan hyllystä löytyy paljon tuoreruoka vaihtoehtoja kanin ruokakupin täytteeksi. Terveellisimpiä ja kanin ruuansulatuksen kannalta parhaimpia vaihtoehtoja ovat yrtit kuten persilja, basilika, sitruunamelissa ja tilli sekä tummanvihreät kasvikset kuten lehtikaali, parsakaali ja roomansalaatti. Porkkanan naatit ovat kanille terveellisempää ravintoa kuin itse porkkana, joka sopii sokeripitoisuutensa vuoksi paremmin satunnaiseksi herkuksi. Muita pienissä määrin tarjottavia herkkuja ovat palsternakka, lanttu, nauris, omena, päärynä, banaani sekä marjat. Kasvikset, juurikkaat ja hedelmät on hyvä pestä ennen niiden antamista kanille.
Kiellettyjen listalla ovat mm. sipulit, sitrushedelmät, avokado ja raparperi. Erilaisia kaaleja voi syöttää kanille pieniä määriä, mutta suurempina annoksina ne voivat aiheuttaa kanille vatsavaivoja. Monet hedelmät sisältävät paljon sokeria tai tärkkelystä, joten niitäkin kannattaa
pitää lähinnä satunnaisina herkkuina. Tällaisia harvoin ja pienissä määrin tarjottavia herkkuja ovat porkkana, palsternakka, lanttu, nauris, omena, päärynä, banaani sekä marjat.
Kanit ovat persoja ruoalle ja varsinkin herkuille, jonka vuoksi pellettejä ja tuoreruokaa on hyvä säännöstellä, etteivät ne korvaisi heinää. Poikaselle ja nuorelle kasvavalle kanille pellettiä voi annostella reilummin, mutta aikuiselle kanille koosta riippuen vain parista ruokalusikallisesta muutamaan desilitraan päivässä. Veden tarve on noin 0,5dl / kanin painokilo / vuorokausi. Lämpötila ja kanin aktiivisuus vaikuttavat toki myös vedenkulutukseen.
Kanin terveys
© Satu Siltanen
Saaliseläimenä kani peittää kipunsa viimeiseen asti. Usein siinä vaiheessa, kun kanin käytöksen huomaa poikkeavan normaalista, on jo kiire lähteä hakemaan sille hoitoa. On tärkeää oppia tunnistamaan erilaiset kanin kivunmerkit ja eläinlääkärille kannattaakin soittaa heti, jos huomaa kanissa pienimpiäkin sairauden tai kivun merkkejä tai jos vain epäilee jonkin olevan vialla.
Paras keino kanin terveydestä huolehtimiseen onkin ennaltaehkäisy. Pysyäkseen terveenä kanit tarvitsevat päivittäin puhdasta vettä sekä heinää ja niiden kuivikkeet on vaihdettava säännöllisesti - jo ennen kuin niiden vessalaatikko alkaa haista. Kanin suolisto vaatii toimiakseen pitkiä kuituja, joita se saa heinästä. Kortinen heinä myös kuluttaa kanin 2-4 mm viikossa kasvavia hampaita. Suuri osa kanien terveysongelmista kehittyy vääränlaisen ruokavalion seurauksena, mutta myös stressi altistaa joillekin sairauksista.
Kanin sairauden ja kivun merkit ovat usein hankalasti havaittavia. Siksi onkin tärkeää tuntea kaninsa normaali käytös, millainen se on terveenä, jotta huomaisi siinä pienetkin muutokset. Seuraa muutoksia kanin fyysisessä olemuksessa ja käytöksessä mukaanlukien muutokset kanin normaaleissa syömis-, juomis- ja vessatavoissa. Lisäksi muutoksia papanoiden ulkonäössä ja koostumuksessa tulisi tarkkailla.
Kanien yleisimpiä sairauksia ovat erilaiset ruoansulatukseen liittyvät ongelmat, hammasongelmat, pasteurellan tai muun bakteerin aiheuttamat sairaudet. Lisäksi kanilla voi olla sekä sisä- että ulkoloisia. Valitettavasti Suomessa on tavattu myös kanien RHD- ja myksomatoosi-viruksia, joita vastaan kanit tulisi rokottaa vuosittain.
Tutkimusten mukaan jopa 50-80 %:lla yli 4-5 vuotiaista naaraskaneista on kohtukasvain. Sterilisaatioleikkaus on ainut keino ennaltaehkäistä kohtukasvaimet. Uroksilla kastroimattomuuteen ei liity niin suuria terveydellisiä riskejä kuin naaraskaneilla steriloimattomuuteen, mutta esimerkiksi kiveskasvaimet ovat mahdollisia.
Paras keino kanin terveydestä huolehtimiseen onkin ennaltaehkäisy. Pysyäkseen terveenä kanit tarvitsevat päivittäin puhdasta vettä sekä heinää ja niiden kuivikkeet on vaihdettava säännöllisesti - jo ennen kuin niiden vessalaatikko alkaa haista. Kanin suolisto vaatii toimiakseen pitkiä kuituja, joita se saa heinästä. Kortinen heinä myös kuluttaa kanin 2-4 mm viikossa kasvavia hampaita. Suuri osa kanien terveysongelmista kehittyy vääränlaisen ruokavalion seurauksena, mutta myös stressi altistaa joillekin sairauksista.
Kanin sairauden ja kivun merkit ovat usein hankalasti havaittavia. Siksi onkin tärkeää tuntea kaninsa normaali käytös, millainen se on terveenä, jotta huomaisi siinä pienetkin muutokset. Seuraa muutoksia kanin fyysisessä olemuksessa ja käytöksessä mukaanlukien muutokset kanin normaaleissa syömis-, juomis- ja vessatavoissa. Lisäksi muutoksia papanoiden ulkonäössä ja koostumuksessa tulisi tarkkailla.
Kanien yleisimpiä sairauksia ovat erilaiset ruoansulatukseen liittyvät ongelmat, hammasongelmat, pasteurellan tai muun bakteerin aiheuttamat sairaudet. Lisäksi kanilla voi olla sekä sisä- että ulkoloisia. Valitettavasti Suomessa on tavattu myös kanien RHD- ja myksomatoosi-viruksia, joita vastaan kanit tulisi rokottaa vuosittain.
Tutkimusten mukaan jopa 50-80 %:lla yli 4-5 vuotiaista naaraskaneista on kohtukasvain. Sterilisaatioleikkaus on ainut keino ennaltaehkäistä kohtukasvaimet. Uroksilla kastroimattomuuteen ei liity niin suuria terveydellisiä riskejä kuin naaraskaneilla steriloimattomuuteen, mutta esimerkiksi kiveskasvaimet ovat mahdollisia.
Ladattavista tiedostoista löytyy lista kaneille sopivista villikasveista, tulostettavat opaslehtiset kanin hankinnasta sekä kanin hoidosta.
Videot-sivulta löydät opiskelijatyönä tehtyjä kaninhoitovideoita.
Laajemmin tietoa kanin hoidosta löytyy yhdistyksen julkaisemasta Kaninomistajan Opas -kirjasta, jonka voit tilata itsellesi Kaupasta.
Videot-sivulta löydät opiskelijatyönä tehtyjä kaninhoitovideoita.
Laajemmin tietoa kanin hoidosta löytyy yhdistyksen julkaisemasta Kaninomistajan Opas -kirjasta, jonka voit tilata itsellesi Kaupasta.
© Suomen Lemmikkikanit, ellei toisin mainita.
